Usvaiset terveiset

Lujaa menee Usvallakin, vaan osaa kyllä taitavasti rauhoittuakin, edelleen. Autossa matkustaa jo kuin vanha tekijä, seuranaan toki toistaiseksi ollut aina Tuuli-mamma. Hyvin unenpöpperöisenä sieltä aina matkan päätteeksi tirkistelee, eikä äännähdystäkään ole koskaan matkan aikana kuulunut, joten oletan että koisii (silloinkin) ihan täysillä.

Pissat ja kakat tulivat viime viikolla pääsääntöiseti ulos, tällä viikolla töiden alkaessa ollaan luonnollisesti menty sen suhteen hieman takapakkia. Aika hyvin kuitenkin osoittelee sanomalehtien päälle, eli kovin monesti ei ole tarvinnut lätäköissä kahlailla :) Hihnassa ei vielä oikein malta asioitaan tehdä, tullut siinä suhteessa äitiinsä. Tuulihan ei pentuna juurikaan hihnassa ollut ja tehtiin aika pitkä työ myöhemmin, että ymmärsi siinäkin olevan mahdollista tehdä asiansa. Vahingosta viisastuneena aloitetaan aivopesu Usvan kohdalla nyt vähän aiemmin. Hihnassa loikkii kyllä muuten jo kuin vanha tekijä. Jollei oteta lukuun täkäläisiä uskomattoman röyhkeitä valopylväitä, jotka jotenkin kummalla tavalla onnistuvat aina kiilaamaan itsensä pienen viattoman pennun ja hänen nöyrän palvelijansa väliin...

Usvakin tietää, että olkkarin pöydän alla on hyvä piilopaikka.

Meillä on koko porukka ihan  <3<3<3 tuohon ipanaan <3 Kyllä, jopa Riku lässyttää sille toisinaan kuin pikkuvauvalle ;)