Paluu karuun arkeen tapahtui maanantaina kun palasin lomalta töihin. Koirat ei onneksi vaikuta kovin kärsineiltä, eniten tässä on emäntä kerännyt univelkaa ja stressiä vaikka Tihku nukkuukin kohtuullisen hyvin eikä suoraan ole syyllinen väsymykseeni.
Willa hyväksyi Tihkun onneksi viikonlopun aikana, niinpä minun ei tarvitse enää eristää tyttöjä toisistaan. Leikit sujuu eikä rähinää ole enää kuulunut, jee :) Tytöt tuntuu ottavan töissäkäyntini melko rennosti, eilenkin kun tulin töistä, Tihku heräsi nukkumasta. Suurin ongelma olisi varmaan jos Tihku jäisi ihan yksin. Välillä minusta tuntuu että se ei juuri noteeraa tulemisiani ja menemisiäni, pääasia on että Willa on kotona :)
Hihnakävelyä olemme treenanneet urakalla, talon edessä menee katu ja pakko on oppia kaulassa roikkuvaan naruun. Tämän(kin) asian Tihku on oppinut aika itsestään, kuten monta muutakin arjessa tarpeellista taitoa :)
 |
| Aamusöpöys <3 |
Saatiinhan me se seisomiskuvakin vihdoin. Jos ottaa 150 kuvaa, voi koira näyttää ehkä yhdessä hyvältä. Valaistusta emme saaneet kohdalleen tähän onnistumisprosenttiin ;)
 |
| Tihku 9 viikkoa 4 päivää |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti