 |
| Mä alan olla jo aikas iso koira, kun pääsin tänne sohvalle ihan itte. Noi toiset meni pihalle, mutta en mää malta, täällä on niin mielenkiintosta. |
 |
| Tästä pääsee kattelemaan pihallekin. Toisessa päässä sohvaa yltin maistelemaan kukkasta, mutta se olikin "ei". Kerran maistoin vielä uudestaan, mutta kun se oli taas "ei", niin enpä sitten enää maistellu. Paitsi taidan mä yrittää vielä joskus uudestaan, jos se ei sitten enää oliskaan "ei". |
Koko porukallahan näillä oli meillä vielä ihan vapaa kasvatus, mutta nyt on Tinkallekin alkannu joitain kiellettyjä asioita tulla; esim vaatteita ei saa repiä, eikä sängyn päätyä purra, eikä sitä kukkasta. Aika kivasti se on ainakin toistaiseksi "ei":tä uskonnu, yksi kerta on välillä kokeiltava uudestaan, mutta sitten menee sanominen perille. Usein jo pelkkä sanominen, välillä vielä, kuten tuossa kukkasen kanssa, otin vähän niskasta kiinni. Eli miltään kovin kovapäiseltä ei tämä ipana vaikuta. Kuinkas teillä muilla on alkannu elämän rajoitukset mennä perille?
Täällä ei vielä kunnolla tunneta ei-sanaa vaan yritetään sitkeästi uudelleen ja uudelleen. Onneksi kielletyn asian tekemisen saa kuitenkin helposti houkuteltua loppumaan sallitulla (esim.purulelu, pallo yms.) Kannattaako muuten pomottavaa/huomionhakuista haukkumista kieltää vai olla vaan huomioimatta?
VastaaPoistaSe "ei"-sanan merkitys kannattaa opettaa selväksi niin että ottaa pentua seuraavalla kiellolla niskanahasta kiinni, jos ei ensimmäinen"ei"tehoa. Riippuu pennun kovuudesta, tarviiko vielä nostaa samalla ilmaan, ja kuinka monta toistoa se vaatii ennen kuin asia menee perille. Mutta tosiaan kuten ollu puhetta, koittaa pitää ne kielletyt asiat aika vähissä, ettei ole jatkuvaa kieltelyä ja suhde kärsi, ja toisaalta myös ettei "ei" kärsi inflaatiota. Tietysti sitten kerran kielletty on aina kielletty. Huijatahan tän ikäsiä kannattaa vielä, kunhan kattoo ettei itse tule huijatuksi, eli pentu huomaa kielletyn pureskelun olevan hyvä keino saada jotain kivaa. Siihen haukkuun on minun käsitykseni mukaan parempi olla mitenkään reagoimatta, eikä siis vahingossakaan anna sille huomiota millään tavalla ennen kuin se on hetken ollu hiljaa.Se kieltäminenkin voi olla siinä tilanteessa sille pennulle mukavampi reaktio kuin itse kuvittelemme, saahan se sillä huomiota kumminkin. Ihan kuin oltais sen leikissä vaan mukana.
VastaaPoista