 | |
| Oonkohan mä vielä pulassa tuon pikkukoiruuden kanssa sitten kun se ei enää ole pikkukoiruus. Mua vaan huvittaa sen touhuilut, kun nappaa vessaperirullan telineestään, kaulahuivin naulakosta, sukan pyykkikopasta yms. Toisaalta tietyissä asioissa meillä kerrotaan kyllä hyvin selvästi heti, etteivät ole sallittuja. Eilen yritti ekan kerran ottaa ruokaa pöydältä, eli viinirypäletertun sohvapöydältä ja sai kyllä äkkiä siitä selvän palautteen, eli kiellon kera niskaotteen. Ja minähän pistän sitten heti koetukselle menikö sana perille, ja lähdin jonkun ajan päästä toiseen huoneeseen muka jotain touhuamaan tarkkaillen ipanaa kuitenkin salaa. Ja kokeilihan se vielä, jos ei kuitenkaan olis jatkuvasti kiellettyä ja kurkotti pöydälle. Pelkkä kielto riitti, ja jatkossa ei edes yrittänny ottaa rypäleitä, vaikken ollu vieressä. Tänä iltana taitaa jäädä mulla voileivät siihen pöydälle.... |
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
Kerran sallittu,aina sallittu?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sä olet todellakin pulassa sen kanssa ;)
VastaaPoistaUsva eilen myös yritti kurkotella olkkarin pöydälle kun mulla oli pullanpala siinä. Seurauksena jyrkkä kielto kera niskaotteen, vaan mitäpä tekee neitokainen: Kiertää pöydän ja alkaa haukkua mulle! Olipa vähällä ettei pokka pettänyt :D Mutta ei kyllä yrittänyt toista kertaa vaikka kaihoisasti sinnepäin katseli.
Usvan touhu kuulostaa hyvin tutulta :D kieltoa kyllä uskotaan, mutta välillä täytyy kokeilla saisiko haukahtamalla kielletyn asian itselleen.
VastaaPoistaKyllä tuo Tinkakin välillä turhautumistaan purkaa haukkisella, esim aamuisin, kun mä puen päälleni ja ipanalla olis virtaa vaikka kuinka ja olis kiva repiä vaatteita, mutta tietää ettei se ole sallittua.
VastaaPoistasiis haukkumisella
Poista