lauantai 29. maaliskuuta 2014

Hii-o-hoi!



Usva ja äippä <3
  Kyllä täälläkin ollaan vielä elossa ja ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa, tai ainakin koirat on, omistajasta ei aina mennä niin takuuseen. Tähän asti Usva on saanut elää aika villiä ja vapaata elämää, pikkuhiljaa vain opeteltu talon tavoille ja hyvinhän tuo näyttää joukkoon sopeutuneen. Itse asiassa jopa uskomattoman hyvin.

Mutta nyt aloitellaan pikkipikku askelin ihan jonkinasteista koulutustakin ja neitipä on osoittanut varsinaista näppäryyttä siinäkin suhteessa. Tänään pääsi äipän messiin ihan koulun kentällekin treenailemaan ja seuraamisen alkeet näyttäisivät olevan asennettuna jo valmiiksi rinsessaisen takaraivoon :D Siihenhän tuo vasemmalle puolelle itseänsä oli koko ajan tarjoamassa, joten mitäpä sitä muuta voi tehdä kuin antaa palkkaa urotyöstä

Kotosalla ollaan pariin kertaan naksuteltu luopumistreenejä ja hetipä tuo näytti senkin jutun juonen oivaltavan. Hauskasti kääntää päätään ihan kunnolla poispäin jos siirrän kättä lähemmäs. Ohessa videonpätkä jossa palkkailen luopumisesta + katsekontaktista. Loppuosa on vähän ehkä heikosti hahmotettava, mutta siinä "kylvän" nameja lattialle :)

Jatketaan harjoituksia.

2 kommenttia:

  1. Hienosti sujuu. Kerrotko vanhalle, joka ei näistä nykyajan hienoista systeemeistä selvillä, että mikä on se käytännön tilanne, johon tuolla luopumisella tähdätään? Sen katsekontaktista palkkaamisen ymmärrän tietty tokoilua ajatellen, mutta tuossa siis se luopuminen pääpointti? Ettei koira tokokehässä napsis tai etsis edes makupaloja maasta? Noutajaa nyt taitaa olla mahdoton saada ylipäätään elämässä olemaan välittämättä maassa olevista herkuista ;)

    VastaaPoista
  2. Sekin tietty, mutta lisäksi esim. kaukokäskyjen tekniikkaa helpompi opettaa kun koiran ajatus ei ole sitä namia kohti. Tuossa itseasiassa puolivahingossa yhdistyi tuo kontaktikin siihen kun lähti sitä itse tatjoamaan.

    VastaaPoista