Hii-o-hoi!




Usva ja äippä <3

  Kyllä täälläkin ollaan vielä elossa ja ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa, tai ainakin koirat on, omistajasta ei aina mennä niin takuuseen. Tähän asti Usva on saanut elää aika villiä ja vapaata elämää, pikkuhiljaa vain opeteltu talon tavoille ja hyvinhän tuo näyttää joukkoon sopeutuneen. Itse asiassa jopa uskomattoman hyvin.

Mutta nyt aloitellaan pikkipikku askelin ihan jonkinasteista koulutustakin ja neitipä on osoittanut varsinaista näppäryyttä siinäkin suhteessa. Tänään pääsi äipän messiin ihan koulun kentällekin treenailemaan ja seuraamisen alkeet näyttäisivät olevan asennettuna jo valmiiksi rinsessaisen takaraivoon :D Siihenhän tuo vasemmalle puolelle itseänsä oli koko ajan tarjoamassa, joten mitäpä sitä muuta voi tehdä kuin antaa palkkaa urotyöstä

Kotosalla ollaan pariin kertaan naksuteltu luopumistreenejä ja hetipä tuo näytti senkin jutun juonen oivaltavan. Hauskasti kääntää päätään ihan kunnolla poispäin jos siirrän kättä lähemmäs. Ohessa videonpätkä jossa palkkailen luopumisesta + katsekontaktista. Loppuosa on vähän ehkä heikosti hahmotettava, mutta siinä "kylvän" nameja lattialle :)

Jatketaan harjoituksia.

Viivi nauttii auringosta

Tänään käytiin satamassa ihmettelemässä järveä ja laivoja

Takapihalla on hyvä levätä auringossa

Ja illalla tuli vielä kaveri kyläilemään.

Tihku retkellä

Tihku pääsi elämänsä ensimmäiselle metsäretkelle :)

Hyvä retki alkaa kunnon varusteista (ja poronkarvasta suussa)

 Pienet jalat kantoi lumihangessa ensimmäisen kilometrin verran (plus edestakaiset juoksentelut), sitten otettiin käyttöön suunnitelma B

Pentu reppuun ja menoksi!

Suomen kymmenenneksi suurimmalla aapasuolla :)

Tauollakin Tihku viihtyi repussa...

... niin hyvin että uni tuli :)

Leikkisetä

Susityttö

Willanen

Kun makkarat on syöty ja jäljellä on vain hiillos...

... on hyvä lähteä kotimatkalle :)

Passitreeniä

 Olipa kerrankin Tuiskun mielestä tosi hyvä Tinkan treeni tänään :) ja meinataan näitä treenailla jatkossakin. Eli aloitin "Arjelle kultareunus sekä sinulle että koirallesi"- kirjan neuvojen mukaan passitreenit Tinkalle. Tein siis Tuiskulle hakuruudun ja toiset koiruudet istu lähistöllä puuhun kytkettynä. Nythän se on hyvä aloittaa, kun Tinka ei ole vielä ulkona päässy noutamaan eikä vähään aikaan tule pääsemäänkään, joten ei odotakaan pääsevänsä noutamaan vaikka Tuisku pääsee. Vähän se siinä alussa rempoi, mutta hyvin vähän, eihän ole ollu vielä hihnalla kytkettynä koskaan, mutta sitten alkoi puuhailla rauhassa omiaan. Tuossa treenissähän on juuri tarkoitus, että koira ei pääse ollenkaan sen treenin aikana noutamaan, ei ennen eikä jälkeen, jolloin se oppii rentoutumaan, vaikka näkee toisten noutavan. Eikä koiraan kiinnitetä siinä huomiota, vaikka se metelöisikin.
 Osalla teistä taitaa tuo kirja ollakin, kannattaa kaivaa se hyllystä ja lukasta uudestaan läpi. Ja ei huono hankinta olis muillekaan. Siinä puhutaan lähinnä käyttölinjaisten kultaisten kouluttamisesta, ärsyttävyyteen asti sitä korostetaan, mutta luulenpa, että nuo neuvot aika hyvin näille meidän näyttiksillekin passaa. Ja ainahan se on harkittava, mitkä neuvot sopii omalle koiralle ja itselle.

Video

Tässäpä pieni video Viivin touhuista :) Aika pienenä näkyy tämä video täällä blogissa, joten klikatkaa tuota Youtube painiketta niin pääsette katsomaan vähän isonpana.

Saippuakuplat

Mitä ihmettä, mitäs nämä läpinäkyvät pallot oikein ovat?

Queen and princess

Olipa kerran kuningatar joka sai kaverikseen prinsessan. Ensin kuningatarta vähän ällötti, viikko meni inhotessa. Sittemmin kuningattaresta ja prinsessasta tuli parhaat kaverit ja selvästi tärkeät toisilleen ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun. Sen pituinen se.

Vesiongelma

Tinka juo selvästi ihan huvikseen, sama oli muuten Tuiskulla tuossa iässä. Ja sen seurauksena sitä pissaa sitten riittää, ja sisäsiisteysopetus vaikeaa jollei mahdotonta. Olen nyt siksi ajoittain pitänny vesikupin tyhjänä ja tarjoillu vettä vaan välillä. Vaan nyt sain "hienon" idean kokeilla sellaista, että laitoin pesuhuoneen nurkkaan ämpärin pohjalle vettä noille isoille, ajatuksella ettei ipana siitä yllä juomaan, ja jos sattuu sen kaatamaan, ei ole vesivahingosta haittaa. Vaan mitä tekee Tinka-neiti, kantaa ämpärin eteiseen ja kaataa sen siihen. Se siitä ideasta ;) Onko kellään muulla samaa ongelmaa, siis että pentu joisi selvästi ihan huvikseen? Siitä olen kyllä tyytyväinen, että Tinka kantelee reippaasti vaikka kuinka isoja esineitä, töissäkin raahasi semmosta pitkävartista lattialastaa monta metriä huoneeesta toiseen. Siis siksi olen tyytyväinen, ettei pelkää niitä, vaikka saattavat kolista ja rämistä ja onhan se kantaminen/ raahaaminen aika hankalaakin.

Kerran kielletty, aina kielletty?

Pistinpä nyt pikkukoiruuden koetukselle; jätin herkullisesti tuoksuvan ilta-ateriani tuohon sohvapöydälle ja käväisin makuuhuoneessa. Kun näin sen menevän sitä kohti, kurkkasin nurkan takaa. Neiti olikin yllättäin siinä vieressä nojatuolissa, jossa ei ole ennen ollutkaan. Sen verran oli kurkkinnu ruokaani, että oli varmaan vähän vahingossa päässy tuolille. Ja oishan tuosta ruokalautaselle ylettänny aika kätevästi, vaan eipä yrittänytkään :) Eikä siis tajunnu mun kurkkivan touhujaan.

Kerran sallittu,aina sallittu?

Oonkohan mä vielä pulassa tuon pikkukoiruuden kanssa sitten kun se ei enää ole pikkukoiruus. Mua vaan huvittaa sen touhuilut, kun nappaa vessaperirullan telineestään, kaulahuivin naulakosta, sukan pyykkikopasta yms. Toisaalta tietyissä asioissa meillä kerrotaan kyllä hyvin selvästi heti, etteivät ole sallittuja. Eilen yritti ekan kerran ottaa ruokaa pöydältä, eli viinirypäletertun sohvapöydältä ja sai kyllä äkkiä siitä selvän palautteen, eli kiellon kera niskaotteen. Ja minähän pistän sitten heti koetukselle menikö sana perille, ja lähdin jonkun ajan päästä toiseen huoneeseen muka jotain touhuamaan tarkkaillen ipanaa kuitenkin salaa. Ja kokeilihan se vielä, jos ei kuitenkaan olis jatkuvasti kiellettyä ja kurkotti pöydälle. Pelkkä kielto riitti, ja jatkossa ei edes yrittänny ottaa rypäleitä, vaikken ollu vieressä. Tänä iltana  taitaa jäädä mulla voileivät siihen pöydälle....

Masin kuvia

Seisontakuvaa en ole onnistunut ottamaan, mutta tässä muutamamuu kuva Masista kumppaneineen.

Painia Fanni kissan kanssa

Tässä me nätisti odotetaan kun muut syövät.

Paavo kaverina.

Olemme tottelevaisia koiria, emme mene alas rappusiin, vaikka portti on auki :)

Jos ei muuta suuhun otettavaa, niin sitten heinää :)

Sirpan koiruudet

Innostuin nyt näitä kuvapareja väsäämään. Tässä Selkätyttö eli Usva 3vk Tuuli-äiskän korvan kimpussa.

Veljekset Nemo ja Leimu kaksiviikkoisina

                                    Pitipä minunkin heti tuota kuvaparijuttua kokeilla, kiitos Kaisalle linkistä.                                                                                                

Ruokataukopainit

.

Nemo-veikka kävi vähän töissä Tinkan kanssa painimassa.

Ronja kertoi poitsulle, että vanhempia pitää kunnioittaa, ja  kuten ilmeestä näkee Nemo sen selvästi uskoikin.

Viivin metsäretki

Viivi pääsi metsään temmeltämään ja voi että siellä oli mukavaa!

Tätä voisi vähän maistaa..

:)

Eihän vielä tarvitse lähteä kotiin, eihän?

Ensimmäinen neuvottelu käyty Tinkan kanssa

 Oon ihan ihmetelly kuinka helposti Tinkalle on menny kiellot perille; se mm muisti heti kerrasta, ettei noitten isompien koiruuksien kupille saa mennä, kun ovat syömässä. Olikohan se toissapäivänä, kun se meni ensin Tuiskun kupille, ja kun siitä otin pois, yritti tietty Ronjan kupille, ja siitä otinkin jo säpäkämmin, kun en halunnu Ronjan pääsevän kertomaan, ettei hänen ruokarauhansa häiritseminen ole sallittua. Jo seuraavalla yhteisellä aterialla Tinka selvästi muisti, ettei toisten kupeille saa mennä. Se katseli kyllä sinne päin, mutta ei menny lähellekään. Ja minä tietty sitä siinä kehumaan. Ja sama homma on jatkunnu nyt myöhemminkin, selvästi tekis mieli mennä, mutta ei mene, katselee vaan haikeana kauempaa, ei ole minun tarvinnu sitä enää kieltää.
 Vaan tänään lenkillä neiti osoitti, ettei mikään ihan nynny ole kuitenkaan. Se oli löytänny selvästi tosi tärkeän tuohenpalan, jota oli kantannu jo aika pitkän matkan autolle, ja annoin sen sitten sitä pureskella takakontissa. Silittelin sitä siinä sitten, ja koskin sitä tuohenpalaa, mutta en yrittänny sitä ottaa pois, ja neitihän sitten murisi mulle! Minähän en sellaista tietenkään kuuntele, vaan otin neitiä niskasta säpäkästi kiinni, jolloin se alkoi huutaa kuin pahoinpitelisin sitä. Toivoin vaan, ettei kukaan ole ihan lähettyvillä kuulemassa. Siitä sitten kun rauhoittui, annoin tuohen takaisin. Ei sitä enää mitenkään ominnu enää, ja sitä siinä sitten yhdessä vielä vähän ihailtiin.Saas nähdä jäikö viimeiseksi tuollaiseksi neuvotteluksi, saattoi jopa jäädä, kyllä se sen verran nöyräluonteiselta kuitenkin vaikuttaa. En nyt muista onko nuo mun nykyiset isommat koiruudet mulle koskaan pienenä(kään) murissu, mutta sen muistan, että Oona murisi aikoinaan aika lailla Tinkan ikäisenä luusta, ja se oli ensimmäinen ja viiminen kerta, kun mulle murisi, ja sehän oli koko ikänsä hyvin yhteistyöhaluinen koiruus ja minä olin sille ehdottomasti pomo.