Tinka-neiti koitti varmistaa nivelterveytensä...

... ja söi 100 tablettia nivelvalmistetta, jota tuon kokoisten annos on 2tabl/pvä. Oma vikani tietty. Jätin koiruudet keskenään vastaanotolle mennessäni töistä suoraan hammaslääkärille. Mitään lääkkeitä tms ei ole siellä kyllä koirien (lue Tinkan) ulottuvilla, mutta yhdessä hyllyssä on ns vapaankaupantavaroita eli noitten nivelvalmisteiden lisäksi shampoo-, silmävesi-, ja korvanpuhdistusainepulloja yms, joita Tinka on välillä kyllä poissaollessani hyllystä napannu ja vähän pureskellu, mutta aiemmin ei ole tuntunnu kiinnostuvan noista pahvipakkauksista, joten enpä ajatellu noiden alkuviikosta tulleiden pakkausten sen enempää kiinnostavan, vaikka jälkikäteen ajatellen se ei mikään yllätys, maistuuhan ne tabletit maksalle ja varmaan koiran nenään haisevat liuskoissakin laatikon sisältä. Ei palan palaa tableteista ollu jäljellä, tyhjät liuskat vaan pitkin lattioita, hyvin oli ne tabletit osannukin niistä kaivella. Eihän nuo nyt ihan hengenvaarallisia ois ollu, mutta sen verran iso yliannos, että oksetushommiksi meni. Ja ehkä mun täytyy tuo pipana jatkossa raaskia jättää häkkiin, kun keskenään jäävät vastaanotolle, ettei mitään vielä vaarallisempaa pääse syömään.

Pikkusen lipsuin päätöksestäni....

..ettei ennen ens kevättä noutoja riistoilla. Vedin nimittäin nyt kumminkin Tinkalle pakastimen pohjalta löytyneellä pienellä kanilla jäljen. Tuo koiruus kun toi eilen taas spontaanisti mulle nätillä otteella yhtään omimatta löytämänsä kuolleen rastaan. Harmitti ottaa se siltä heti pois, ettei kohta aattele ettei mulle kannata riistoja tuoda näytille, kun aina ne otan heti pois, yleensähän annan edelleen kaiken takaisin minkä vaan pystyn. Mutta eipä tuommosta aika pientä lintua uskaltannu antaa, kun vielä toiset koirat siinä lähellä,vaan pudotin sen kivenkoloon. Joten tehtiinpä sitten tuohon lähimetsään kanilla ehkä viidentoista metrin jälki äsken. Kauheella innolla lähti jäljestämään ja hössötti siinä jonkun aikaa suuntaan jos toiseenkin ennen kuin kanille osui, heti sen nappas ihmettelemättä( näki sen siis siinä ekan kerran eläissään) ja lähti tuomaan sen mulle ilman mitään käskyä, ja irotti sitten nätisti saaliinsa pyydettäessä :) Kovasti oli kyllä hinku sen perään kun kaivelin hihnaansa, ennen kuin saatoin antaa pupun takaisin, ja sai sitten sen kotiin kantaa. Irrotti kyllä sen hyvin, kun pyysin välillä sitä näyttämään, eikä suu käynny, mutta vähän turhankin innolla siihen suhtautui, joten nyt ei kyllä sitten riistanoutoja ennen kevättä. Saatte huomauttaa, jos meinaan tästä päätöksestä jossain vaiheessa lipsua.
 Mulla ei tosiaan isompia kaneja ollu, mutta halutessanne voidaan tuota rääpälettä Tinkan sisaruksillekin näyttää tässä loppukesällä/syksyllä, jos/kun tuutte käymään. Paitsi Viiville ei ehkä vielä, kyllä se sen varmaan huolii, kun vaakustakin tykkäs niin kauheesti ;)

Uudet kuvat

Käykääpä vilkasemassa, nyt on Misstep`sin kotisivuilla uudet kuvat kaikista L-jengin sivulla www.elisanet.fi/missteps/l-pentue.htm
Jos saatte parempia otettua, laittakaa tulemaan, niin vaihdetaan.

Tino-iskä

Kaappasinpa facebookista L-jengin Tino-iskästä tuoreen kuvan, kun se oli tänään näyttelyssä VSP ja sai CACIBin, samaan aikaan kun Leimu-poikansa pärjäs pentunäyttelyssä täällä naapurimaassa :)

Viivi kävi kylässä

 Tänä iltana vuorostaan Viivi-siukku kävi Kaisan ja Santerin kanssa kylässä tarkoituksenamme vähän trimmailla neitiä ja näyttää riistaa tietty myös. Se trimmaus nyt ei niin kauhean kivaa ollu, mutta vaakusta Viivi tykkäs niin hirmu kovasti, että jätettiin suosiolla se lokki sitten näyttämättä. Ja seuraavan kerran riistaa neidille näytetään aikaisintaan ensi keväänä, sitä ei tarvii ainakaan pelätä ettei tälle tyttärelle ne kelpais jatkossakin.

sisko ja sen sisko

ja se perinteinen puolivuotisposeeraus Viivistä

Noutoja ja kotitöitä

Leimu kävi kylässä

 Suvi ja Juha sekä koiruudet Leimu ja Tuiskun poika Lumo kävivät puolestaan tänään kylässä, ja riistaahan me tietty Leimullekin nyt sitten näytettiin. Vähän piti ensin kasvattajatädin poitsua vaakulla kiusata, että sen innostu ottamaan, mutta sitten kantoi sitä ihan kivasti. Lokin Leimu ottikin jo helpommin kantaakseen ja lopussa alkoi jo näkyä sen kanssa pientä omimisen elettä, joten eiköhän herra noista linnuista jo niin hyvin innostunnu, ettei ole kiirus näyttää kovin pian uudestaan, vaan voi jatkaa rauhassa noutotreenailuja dameilla.

 

Kyllähän se perinteinen poseerauskuvakin tietty otettiin, Leimukin osaa tämän homman hienosti.

Nemon noutotreenit

Masi kävi kylässä

Sisko ja sen veli tai oikeastaan päinvastoin

 

Tinka näytti veikalle mitä kaikkea kivaa meidän pihalla voi tehdä, kuten nyt kuoppia kaivella

Sisarusten meno oli kyllä yllättävän rauhallista, taisi lämmin keli uuvuttaa. 

Masi poseeraa hienosti. 

Näytettiin muuten Masille puolijäistä vaakkua tuossa metsässä lopuksi. Ja sehän olikin yllättäin aluksi aika pelottava, kiinnosti kyllä kovasti mutta ei sitä suuhun uskaltannu ottaa, vaan jopa haukku sitä. Oli sitten otettava Tuisku-täti näyttämään mallia, ja johan nuoriherrakin sitten vaakkua saatiin kantamaan ja siitä ihan innostu. Vaan eipä siis kannata olettaa, että kaikki näistä Tuulin lapsosista riistaa tuosta vaan enää ottavat, joten hyvä olisi nyt lähiaikoina varista näyttää muillekin, kun vielä siinä iässä ovat että ne saa siitä innostumaan, ettei mennä ojasta allikkoon, kun varotaan liikaa näyttämästä pentuna. Ja edelleenkin varoittelen, ettei toisia koiria olis siinä lähellä, nyt vaan oli pakko ottaa Tuisku näyttämään mallia. Seuraavan kerran Teija näyttää sitä sitten rauhallisessa tilanteessa, ettei muita lähimaillakaan. Tietty olis hyvä näille varulta tänä kesänä/syksynä lokkia ja kania sekä ehkä muitakin riistoja näyttää, mutta se varis varmaan se kriittisin tässä vaiheessa. Ottakaa yhteyttä minuun näissä riista-asioissa, jos teillä ei mahdollisuutta saada niitä tai muuten mietityttää miten tehdä.

Houndinipentu

On se kyllä tosiaan varsinainen Houndini tuo Tinka. Kun Tuiskun kanssa tultiin näyttelyreissulta alkuillasta, oli saunan keskimmäisellä lauteella kuivumassa olleet damit levitelty eteiseen. Ja saunan ovi oli edelleen kiinni! Joko se oli menny siitä alareunassa olleesta välistä, josta varmaan just ja just mahtuu vielä ja menny alimman lauteen alta( tai se on ihan jakkara) ja kurkottannu sitten jotenkin sen takaa sinne seuraavalle lauteella saadakseen damin. Tai sitten se on avannu saunan oven ja lopuks sulkennu sen. Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta aikas taitavasti sekin.
 Tulipa vaan mieleen, että onneks siellä ei ollu riistoja sulamassa.

Nyt ei tarvii kasvattajan enää hävetä...

...oltiin nimittäin Tinkan kanssa nyt toista kertaa mätsärissä ja saatiin mekin nyt BIS-sijoitus, ei ihan voittoa, mutta toiseks tultiin eli BIS 2 kumminkin:) BIS-tuomari kehui liikkumistaan upeaksi. Kehän ulkopuolella neiti oli taas koko ajan melkein johonkin suuntaan "lentoon" lähdössä, tietty myös mukana olleen Viivi-systerin kanssa ois halunnu varsinkin remuta, mutta kyllä ihan kaikkien muittenkin, ja tervehtiä kaikki ihmiset ja ryöstää vielä tavaransakin, vaan aikas hyvin jaksoi nytkin kuten pentunäyttelyssäkin kehässä esiintyä asiallisesti.

Meinas jo itku päästä...

 Oltiin tuolla mäellä normi-iltalenkillä, koiruudet lähti yhdessä risteyksessä ensin eri polkua kuin minä, jonkun ajan päästä pillittelin niitä, ja odotin Tinkan tulevan tavalliseen tapaansa etunenässä ja sitten Tuiskun ja joissain vaiheessa mummokoira perässä. Ja tulihan sieltä koiruuksia, Tuisku ja Ronja, mutta ipanaa ei näykään missään. Minä pillittelemään ja huutelemaan, ja ei näy pikkukoiruutta, jätin jo koirat siihen risteykseen odottelemaan, jos tulee eri suunnasta niin osaa jäädä niiden luokse, ja lähdin sitä toista polkua eteenpäin. Ei näy Tinkaa. Siinä kuljin jo aika hätääntyneenä polkua sun toista ees taas ja pillittelin, ja ei näy pikkuneitiä. Lähdettiin sitten kotiin päin, siinä toivossa, että on menny kotiin, kun ei oo mua löytänny.
 Ja siellä se pipana onneks istu kotirappusilla :)
 Eihän tuo omille teilleen lähde, mutta tuon ikäinen on vielä niin hölmö, että voi just tommosissa tilanteissa lähteä väärää polkua juoksemaan. Sama kävi Tuiskun kanssa, kun se oli puolivuotias, Ronja tuli metsästä kun pillitin, mutta pentua ei ollukaan perässään, sitä etsiskeltiin parikin tuntia, silloin oltiin vieraassa metsässä isompien teitten lähellä. Sitä mä ehdin jo mielessäni hautaamaan siinä paniikissa etsiskellessäni monta kertaa. Tinkan kanssa meni ehkä vaan puolisen tuntia, mutta tarpeeksi kauheeta oli tämäkin.

Mätsärissä

Käytiin Viivin kanssa kokeilemassa onnea mätsärissä ja päästiin sijalle BIS4 :) Lisää meidän päivästä voi lukea täältä.

Pohjoisen elämää

Vaakkuasiaa

 Olin ajatellu näyttää Tinkalle vaakkua ekan kerran luovutusiän jälkeen joskus viisikuisena, mutta kun Liisamaija oli nyt Tihkulle näyttänny, eli se oli saannu kantaa hihnassa jäistä vaakkua, ja mielellään nätisti oli kuulemma kantannu, niin innostuinpa minä nyt tekemään saman Tinkan kanssa. Epäröimättä se otti vaakun suuhunsa ja kantoi sitä suu rauhallisena mielellään. Hyvin kuitenkin irrotti sen pyynnöstäni, kun pyysin pari kertaa näyttämään.(Onnistuttiin just kyllä ponkasemaan pihalle vaakku suussa, kun roska-auto oli tyhjentämässä roskiksia, se vähän häiritsi keskittymistä, mutta ei aiheuttannu suun käymistä tai linnun pudottamistakaan) Nyt voidaankin sitten mennä pitkään vaakkua näyttämättä, kun kerran hyvin kelpas ja treenataan alkuperäisen suunnitelman mukaan dameilla ja kanipalloilla noutohommia. Ja kaikinpuolinen yhteistyö ihan kuntoon ensin, sitten vasta kun on järkevä aikuinen(jos siitä nyt sellainen joskus tulee ;) pääsee riistoja noutamaan, eli ehkä vasta ensi keväänä.
 Muut eivät ole tainneet vaakkua näyttää vielä, kiltisti kasvattajan neuvoja noudattaen? :) Jos haluatte kuitenkin varmistua, että se kelpaa, niin antakaa kantaa jäistä lintua hihnassa. Ja semmonen vähän pienempi parempi kuin isompi, ettei suuhun mahtuminen jäisenä tuota ongelmia ja sen myötä suun käymistä, tai sitten sulattaa sen osittain, muttei ihan lötköksi kuitenkaan. Ja ehdottomasti näyttää niin ettei muita koiria lähistöllä!! Ja varulta makupalat taskuun, jos ei irtoaisikaan muuten. Ja ei siis mitään heittoja, vaan ihan hihnassa kantamista, ei kamalan pitkään ettei rupea temppuilemaan, muttei myöskään niin lyhyeen, että kokee saaliinsa ryöstetyn.Usvalle ei ehkä välttämättä tarvis vielä näyttää, se nyt ainakin tykkää siitä varmaankin edelleen.Viiville voidaan näyttää tässä joku kerta, jos sovitaan treffit johonkin metsän laitaan ja annetaan sen kantaa vaakkua, kun mun koirat vielä autossa. Ja jos Pirjo ei saa vaakkua, niin sama voidaan tehdä Nemon kanssa jossain välissä.
 Ja sitten GR:n kesäleirille lähtijöille. Ootteko samaa mieltä, että jätettäis taipparitreeneissä suosiolla riistat väliin, ei edes tasotestissä riistoja? Vaan sanottais, että kyllä nää riistaa ottaa, mutta ei haluta vielä treenata porukassa riistoilla.

Kukkaistyttö

Joko tän saa syödä?

Lajiesittelyssä

Viivi,Tinka ja Nemo olivat tänään menossa pentukoulutukseen, mutta kentällä olikin Kennelkerhon lajiesittely. Sisarukset pääsivätkin katsomaan erilaisia koiria, kokeilemaan agilityä ja seuraamaan koiratanssia.

Hienosti uskalsivat mennä putkesta

Tihku missikisoissa

Lauantaiaamuna pakkasimme koirat autoon ja otimme suunnaksi Sodankylän. Perillä odotti huiske ja hulina, erilaisia koiria saapui tasaisena virtana paikalle mätsäriin kisailemaan kauneudesta.

Ilmoitin Willan ja Tihkun, vähän kyllä etukäteen hirvitti viedä Tihku kehään kun ei oltu harjoiteltu ollenkaan muuta kuin seisomista valokuvia varten. Tihku yllätti todella positiivisesti kehäkäytöksellään! Nakki suussa pentu jaksoi seistä vaikka kuinka kauan :) Eikä ne juoksemisetkaan huonosti mennyt pienestä alkulaukasta huolimatta. Jatkoon mentiin komeasti paremmalla nauhalla, lopulta Tihku oli isojen pentujen paras! Vähän kyllä huvitti kun muut "pennut" olivat tuplasti suurempia ja lähemmäs vuoden ikäisiä :)

BIS-kehässä sijoituttiin lopulta viidenneksi mahdottoman pitkien (ja hienosti menneiden) seisontojen päätteeksi. Tihku käyttäytyi hulinassa mahdottoman kauniisti, ei yhtään arastellut tuomaria eikä vetänyt hepuleita toisista koirista. Sää ei varsinaisesti suosinut, räntää satoi taivaan täydeltä kastellen kaikki vaatteet (ja koirat). Lämpötila oli siinä juuri ja juuri plussan puolella. Näpit oli handlerilla umpijäässä kun piti (sai) kaksi koiraa esittää moneen otteeseen. Willa oli lopulta sinisten toinen.

Mätsäriin lähdettiin alunperin vain saamaan vähän kokemusta ja näkemään toisia koiria, menestystä en odottanut Tihkulle ensikertalaisena tulevan. Näiden huippupositiivisten kokemusten perusteella lähdetään kyllä toistekin kehään, ja aikanaan sitten ihan oikeisiinkin kauneuskisoihin :)

Viivi esittelee uusia ja vanhoja temppujaan 4kk kunniaksi

Tuuli lapsineen

Kuvailtiinpa äiskää lapsineen tänään Surkeenjärven nometreenien paussilla, ja pitipä mun päästä vähän taas leikkimään näillä kuvilla, kun nuo päät ehti pyöriä kuin väkkärät kellä mihinkin päin tuon kuvaussession aikana. Mutta aika hyvin pysyvät koiruudet paikallaan:)

Usva, Tuuli, Tinka ja Leimu

Golden Ringin wt-mestaruudessa

Olin tänään Surkeenjärvellä Korpilahdella seuraamassa kultaisten wt-mestaruutta ja Tinkakin pääsi välillä koetta seuraamaan sekä muun yleisön kanssa seurustelemaan. Ja kuten kuvasta näkyy, pelkää kauheesti vieraita miehiä ;)  Ja tulipa tuolla sekin todettua, ettei ipana ampumistakaan pelkää. Koetta se seurasi välillä hyvinkin tiiviisti, sen minkä seurusteluiltaan ja reppujen ryöstelyltä jouti, siinä oli silloin voittajanluokan ohjaustehtävä menossa, tarvinneeko mun sille semmoisia enää opettaakaan ;)
 Lauantaina sitten kuunteluoppilaaksi Tuuli-äiskän ym treenejä seuraamaan  Ja jos tytteli pääsis siellä Usva-systerin ja Leimu-veikan kanssa vähän jossain välissä painimaankin. Kiva nähdä siellä Sirpa ja Suvi sekä koiruudet! Pistäkää tarpeeksi päälle, tänään ainakin oli aikas kylmä katsomossa, vaikka keli olikin nähtävästi selvästi parempi kuin olivat lupailleet, lumihitaleita tuli vaan hetkittäin ja harvakseltaan.

Vappuaamun noutoharjoituksia

Masin ensimmäiset noutoharjoitukset ulkona. Palautti damit tosi ylpeänä. Intoa piisas ja sain itseni hillittyä, että lopetin ajoissa :)

Viikonloppu

Viivillä on ollut touhukas viikonloppu kun koirakaveri Lola oli yökylässä. Lola (2.v) tykkää leikkiä Viivin kanssa, eikä välitä vaikka Viivi roikkuu välillä korvassa kiinni.

Lauantaina Viivi pääsi soutuveneen kyytiin, ja matkusti koko reissun nätisti.