sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Masi kävi kylässä

Sisko ja sen veli tai oikeastaan päinvastoin


Tinka näytti veikalle mitä kaikkea kivaa meidän pihalla voi tehdä, kuten nyt kuoppia kaivella
Sisarusten meno oli kyllä yllättävän rauhallista, taisi lämmin keli uuvuttaa. 
Masi poseeraa hienosti. 
Näytettiin muuten Masille puolijäistä vaakkua tuossa metsässä lopuksi. Ja sehän olikin yllättäin aluksi aika pelottava, kiinnosti kyllä kovasti mutta ei sitä suuhun uskaltannu ottaa, vaan jopa haukku sitä. Oli sitten otettava Tuisku-täti näyttämään mallia, ja johan nuoriherrakin sitten vaakkua saatiin kantamaan ja siitä ihan innostu. Vaan eipä siis kannata olettaa, että kaikki näistä Tuulin lapsosista riistaa tuosta vaan enää ottavat, joten hyvä olisi nyt lähiaikoina varista näyttää muillekin, kun vielä siinä iässä ovat että ne saa siitä innostumaan, ettei mennä ojasta allikkoon, kun varotaan liikaa näyttämästä pentuna. Ja edelleenkin varoittelen, ettei toisia koiria olis siinä lähellä, nyt vaan oli pakko ottaa Tuisku näyttämään mallia. Seuraavan kerran Teija näyttää sitä sitten rauhallisessa tilanteessa, ettei muita lähimaillakaan. Tietty olis hyvä näille varulta tänä kesänä/syksynä lokkia ja kania sekä ehkä muitakin riistoja näyttää, mutta se varis varmaan se kriittisin tässä vaiheessa. Ottakaa yhteyttä minuun näissä riista-asioissa, jos teillä ei mahdollisuutta saada niitä tai muuten mietityttää miten tehdä.

2 kommenttia:

  1. Inspiroiduin nyt sitten näyttämään Tinkalle lokkia, sitähän nämä eivät muistaakseni ole nähneetkään, näytin silloin meillä vaan varista. Ja neiti suhtautui siihen yhtä hienosti kuin vaakkuun silloin vajaa kuukausi sitten, eli nappas sen epäröimättä suuhun ja kantoi hyvällä otteella ylpeänä häntä heiluen. Ei ollu niin tiukka ote, ettei lintu olis pudonnu, kun kävi tien laitaan kakalle, mutta sen siitä sitten otti kehottamatta, kun oli tarpeensa tehny. Pyysin sitten linnun, jottei tarvii pissalle käydä lintu suussa, mutta hyppi sitten sen perään niin, että annoin sen. Pissaaminen onnistui sitten sujuvasti lintu suussa. Hyvin luovutti linnun joka kerta, eli ei sitä ominut, sehän ei ole oppinnu mitään muutakaan kyllä omimaan, mutta riista ois voinnu olla jo eri juttu. Pidättäydyn alkuperäisessä suunnitelmassa, että varsinaiset riistatreenit vasta ensi keväänä, vaikka myönnettävä on, että pikkusen siinä hinku tuli niilläkin päästä treenaamaan tuollaisen pennun kanssa.

    VastaaPoista
  2. Se piti vielä kirjottamani, että Masin kanssa taisin tehdä sen virheen, että pudotin vaakun polulle sen huomaamatta, joten yllättyi siitä raadosta siinä yht äkkiä. Parempi olis ollu, jos Teija olis sen sille esitelly.

    VastaaPoista